 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
Kansanmusiikki tarkoittaa kansanomaista musiikkia, joka on säilynyt muistin varassa[1]. Kansanmusiikki on syntynyt erilaisista ihmisryhmien sävelilmaisuista, jotka sittemmin ovat siirtyneet alkukantaisessa ympäristössä sukupolvelta toiselle kuulomuistin perusteella ilman kirjallisia esikuvia – tekstejä, nuotteja tai äänentoistovälineitä, jotka kehittyneemmissä yhteisöissä helpottavat aineiston oppimista ja omaksumista, mikä on erona alkuperäisen tarvemusiikin ja viihde- ja harrastemusiikin välillä.
Kun sävelmillä ei ole sitovia esikuvia, sävelet ja sanat muuttuvat, minkä johdosta syntyy erilaisia toisintoja eli variantteja. Yksi kansanmusiikin tunnusmerkeistä onkin eräs elävän kansanmusiikin merkittävistä tunnusmerkeistä. Edelleenkin nykypäivien musiikissa toteutuvat samat sävelilmaukset, joita vuosituhansien ajan on käytetty pelkistetyissä rakenteissa töitten, taikojen, riittien ja seremonioitten tarpeisiin.
Lähes kaikkien kansojen työntekoon on liittynyt erilaiset laulut ja rallatukset. Asiantuntijat ovatkin monesti ajatelleet tasaisesta yksinkertaisesta luontevasti työntekoon liittyvästä musiikista koko kansanmusiikin lähtökohtaa. Laulua ja rallatuksia vielä alkeellisimpia sävelrakenteita sisältävät erilaiset ihmisille, eläimille ja henkiolennoille huudellut melodiset huhuilut ja huudot, jotka nekin ovat syntyneet tarpeen eivätkä viihteen kannalta, esimerkiksi karjan- ja poronajossa, tai kaupungeissa kaupustelijoiden pyrkiessä saamaan tuotteitaan kaupaksi. Myös erilaisten kulttuureitten loitsintaan liittyy monenlaisia säveliä. Kaikkialla maailmassa esiintyy myös pelkistettyjä sävelkaaria sisältävää luentaa ja resitointia, kuten rukousten ja muiden hengellisten kirjojen kuten myös runojen ja hokemien esittämiseen.
Entisajan perinnäisissä uskomuksissa musiikkiin on liitetty yliluonnollisia ja salaperäisiä puolia, ja sävelien mahdilla uskottiin kykenevän vaikuttamaan elämän tapahtumiin, kuten syntymään, säähän tai riistaonneen. Musiikkiin on myös liitetty mytologisia hahmoja, kuten kreikkalainen soiton jumalatar Euterpe tai itämerensuomalainen soitollaan lumonnut Väinämöinen.
Yhteiskunnan sivistyessä ja kehittyessä musiikin luonne etenevissä määrin muuttuu tarvemusiikista ajanvietteeksi, kun sillä ei enää ole tarvetta palvella käytännön elämää. Nykyaikaista kansanlaulua muistuttavaa laulumusiikin tyylilajia kutsutaan folkmusiikiksi[2].
Lähteet
- "Kansanmusiikki", Otavan Iso Fokus, osa 3, s. 1027. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1975. ISBN 951-1-00051-9.