|
Article on other languages:
|
Munkki kopioi käsin kirjoja. Keskiaikaisen rukouskirjan ja kalenterin Les Très Riches Heures du Duc de Berryn kuvitusta.
Kirja on kirjoitetusta tekstistä ja mahdollisesti kuvista koostuva teos, joka sisältää tyypillisesti esimerkiksi tietoa, mielipiteitä tai kertomuksia. Kirja viittaa sekä fyysiseen paperiarkeista ja kansista nidottuun esineeseen että teokseen yleensä. Kirjoja voidaan julkaista paperisten kirjojen lisäksi myös sähköisessä muodossa ja äänikirjoina. Pehmeäkantista kirjaa kutsutaan taskukirjaksi eli pokkariksi. Henkilöä, joka harrastaa kirjoja, kutsutaan kirjanystäväksi eli bibliofiiliksi. Kappalemittana kirja tarkoittaa 25 arkkia paperia. Suullinen perimätieto on vanhin tapa välittää tarinoita ja tietoa sukupolvelta toiselle. Kun kirjoitustaito keksittiin, perimätietoa alettiin siirtää savitauluille, pergamentille tai eläinten nahoille. Aluksi kirjat olivat usein kirjakääröjä, rullalle käärittyjä pitkiä nahkoja eli pergamentteja tai papyruskääröjä. Nykyisenkaltaisia sidottuja kirjoja eli koodekseja alettiin käyttää ensimmäistä kertaa ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina. Ennen kirjapainotaidon keksimistä kirjoja kopioitiin pääasiassa käsin, mikä teki niistä harvinaisia ja arvokkaita. Vain rikkaat ihmiset, kirkot ja luostarit omistivat kirjoja. Kun kirjoja alettiin painaa, samasta kirjasta saatiin nopeasti paljon kopioita. Nykyään sekä uusien kirjojen tuotanto että vanhojen uudelleenpainatus on saanut valtavat mitat, ja kirjojen elinkaari on vastaavasti lyhentynyt. Aikaisemmin kotikirjaston laajuus oli myös vaurauden mitta. Nykyisin kirjalla ja niin sanotulla painetulla sanalla ei enää ole samaa merkitystä kuin joskus aikaisemmin, jolloin köyhimmissä kodeissa ei ollut lainkaan kirjoja tai korkeintaan Raamattu ja Virsikirja. Nykyisin pokkarit ja tekniset monistusmenetelmät ovat tuoneet kirjallisuuden jokaisen lukutaitoisen ulottuville.
EtymologiaKirja on alun perin tarkoittanut muuta kuin nykyisin, esimerkiksi koristetta, kaiverrusta, piirtoa tai merkkiä, ja kirjoitus on tarkoittanut näiden tekemistä. Edelleen esimerkiksi vaatteiden koristelua voidaan kutsua kirjonnaksi. Sana kirja on sukua sanalle kirjava. Sana kirjain on samaa alkuperää. Joissain muissakin kielissä kirjoittamista tarkoittava sana on saanut alkunsa koristelua tai kaiverrusta tarkoittavasta sanasta. Kirjat tulevaisuudessaKirjojen tuottaminen on saamassa uusia muotoja. Tulevaisuudessa ei kirjoista välttämättä oteta tuhansien kappaleiden painoksia jaeltavaksi eri myyntipisteisiin. Kun asiakas tilaa haluamansa kirjan verkkokaupasta, yksittäinen nide painetaan kyseistä tilausta varten erikseen. Järjestelmässä on kustantajalle se etu, että tekstin julkaisusta ei muodostu taloudellista riskiä. Nykyäänkin kustantajien taloudellinen riski on pienentynyt, sillä kirjoista voi modernilla painotekniikalla ottaa entistä pienempiä painoksia aina tarpeen mukaan. Kirjailija toimittaa tekstinsä kustantajalle sähköisessä muodossa, mikä nopeuttaa painotyötä. Kirjallisuutta
Katso myösAiheesta muualla
|
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.