|
Article on other languages:
|
Tango on tanssi, jonka juuret ovat Buenos Airesissa Argentiinassa ja Montevideossa Uruguayssa. Musiikinlajina tangon juuret ovat kauempana, Afrikassa, latinalaisamerikkalainen versio karsi afrikkalaisesta tangosta rytmin kokonaan pois[1]. Tangomusiikki on kehittynyt käsi kädessä tanssin kanssa. Nykyään useista tanssityyleistä Suomessa merkittävimmät ovat argentiinalainen tango, suomalainen tango ja kilpatanssitango. Näistä argentiinalaista tangoa pidetään yleensä autenttisimpana ja lähimpänä eteläamerikkalaista tangokulttuuria. Tangomusiikin aiheena on lähes aina rakkaus tavalla tai toisella, ja tanssi ilmentää dramatiikkaa ja intohimoa. Nimi onkin latinaa ja tarkoittaa kosketan.
Argentiinalainen tangoArgentiinalaisen tangon tunnetuimpia tulkitsijoita oli ranskalaissyntyinen Carlos Gardel (1890-1935). Suomalaisille hänen tangoistaan lienee tunnetuin Por Una Cabeza, jonka Eino Grön on levyttänyt nimellä Kuoleman paikka (suomennos Jukka Virtanen). Argentiinalaiseen tangoon liittyy toisinaan myös yhteiskunnallista sisältöä. Yksi argentiinalaisen tangon suurimmista uudistajista on niin kutsutun tango nuevon luoja Astor Piazzolla. Argentiinalainen tango on kehittynyt itse asiassa oleellisesti naapurivaltio Uruguayn puolella, jonka pääkaupunki Montevideo oli tärkeässä osassa. Saksalainen tangoSaksassa ja Keski-Euroopassa tangon tempo on nopeahko, tyyli suhteellisen reipas ja poljento marssimainen. Haikeutta on havaittavissa. Monet katsovat saksalaistyyppisen tangon poikkeavan suomalaista tangoa enemmän argentiinalaisesta tyylistä. Suomalainen tangoSuomalaiset ovat kehittäneet tangosta oman, suomalaisen versionsa, niin musiikissa kuin tanssissa. Tango on keskeinen osa suomalaista kulttuuria, mistä kertovat muun muassa suuri tangomusiikkia esittävien artistien määrä sekä jokakesäinen tangofestivaali, Seinäjoen Tangomarkkinat. Festivaalin näkyvin osa on laulukilpailu, jonka voittajat kruunataan "tangokuninkaaksi" ja "tangokuningattareksi". Tunnetuimpiin suomalaisiin tangokappaleisiin lukeutuvat muun muassa Unto Monosen "Satumaa", Toivo Kärjen "Liljankukka", Olavi Virran säveltämä ja tulkitsema "Punatukkaiselle tytölleni" sekä uudempaa polvea edustavat Kirsi Rannon "Jää" ja Tommi Soidinmäen "Soittakaa lujempaa". Yksi suomalaisen tangon erikoispiirteitä on rytmin vaihtaminen kertosäkeessä beguineksi, joka on enemmänkin rumban tyylinen rytmi, mutta kotiutunut lähtemättömästi suomalaiseen tangoon. Toinen suomalaisessa tangossa säilynyt erityispiirre on Habaneran rytmi, esimerkiksi Arja Korisevan "Rannalla", jossa vuorottelevat niin habanera kuin myös tangolle ominainen staccato. KilpatanssitangoKilpatanssina nelijakoinen tango luetaan vakiotansseihin yhdessä valssin, wieninvalssin, quickstepin ja foxtrotin kanssa. Musiikin tulee olla kilpailuissa tempoltaan 100–134 iskua minuutissa. Kilpatangossa pyritään staccato-maiseen askellukseen toisin kuin muissa vakiotansseissa, jossa liikkeen tulee olla jatkuvaa. Tango poikeaa muutoinkin muista vakiotansseista sillä askeleet kohdistuvat latinalaistanssien tapaan lattiaa kohden eivätkä tanssisuuntaan ("lattian päällä liidellen"). Tanssiasento poikkeaa myös muista vakiotansseista. Miehen oikea käsi menee pidemmälle naisen selkään, vasemman käden ote naisen oikean käden kanssa pidetään selvästi alempana ja polvet ovat hieman koukussa eli pari tanssii alempana (tangossa normaalisti tanssitaan alenmapana kuin foksissa). Asento pysyy myös koko tanssin ajan alhaalla, nousuja ja laskuja ei juuri esiinny. Aiheesta muualla
|
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.